1970-lukuAmmatillista erikoistumista ja poliisilakko 1976

Poliisilla oli eri merkkisiä henkilöautoja käytössään, mutta peruspoliisiautoksi tuli Saab 99 1970-luvun loppuun mennessä. Kuva: Poliisimuseo/ Emilia Anundi.

Keskioluen vapautuminen lisäsi humalaisten määrää kaduilla. Humalassa esiintyminen ei ollut enää laitonta, mutta toi mukanaan järjestyshäiriöitä. Uutukaisissa itsepalvelumyymälöissä näpistykset lisääntyivät. "Järjestys-74" oli tehostettu järjestyksenvalvontaoperaatio Helsingissä. Se tunnettiin myös nimellä "rupuralli", sillä poliisia työllisti erityisesti päihtyneiden poistaminen katukuvasta. Väkivaltarikosten määrä alkoi vähentyä 1970-luvun jälkipuoliskolla. Mietojen huumeiden rinnalle tuli yhä enemmän kovia huumeita, kuten heroiinia ja amfetamiinia.

Lähipoliisitoiminta alkoi 1970-luvun lopulla, jolloin 40 poliisipiirissä työskenteli noin 150 lähipoliisia. Se jatkoi vanhojen vartiokonttoreiden perinnettä. Toiminnasta saatiin hyviä tuloksia järjestyshäiriöiden ja rikosten ennaltaehkäisyssä ja siitä tulikin maanlaajuista.

Kansalaisaktivismi muuttui. Koijärvellä keväällä 1979 maanomistajat halusivat kuivattaa matalan runsaslintuisen järven, jonka luonnonsuojelijat puolestaan halusivat rauhoittaa. Ratkaisu vesioikeudesta viivästyi ja maanomistajat ryhtyivät ilman oikeuden päätöstä syventämään järven laskuojia vedenpinnan alentamiseksi. Luonnonsuojelijat alkoivat vastatoimiin ja rakensivat omin luvin paikalle padon. Maanomistajat toivat paikalle puskutraktoreita tarkoituksenaan kaataa padot. Luonnonsuojelijat tekivät ensimmäistä kertaa passiivista vastarintaa poliisia vastaan. He köyttivät itsensä traktoreihin ja poliisien tehtäväksi tuli koneisiin kahliutuneiden mielenosoittajien irrottaminen sekä paikalta pois kantaminen. Tällaisissa suhteellisen rauhallisissa joukkotapahtumissa poliisikin rajoitti voimankäytön mahdollisimman vähiin.

Maailma eli kylmässä sodassa. Eurooppaa järisytti terrorismi pommi-iskuineen ja lentokonekaappauksineen. Suomi havitteli Euroopan turvallisuuskokousta, johon tulisi päättäjiä idästä ja lännestä. Etyk-kokousten saaminen Helsinkiin edellytti turvallisuustason nostoa. Sisäasiainministeriö perusti erityisturva-osaston keväällä 1972 Helsingin Liikennepoliisiosastoon. Johtajaksi komennettiin ylikomisario Johan Rinne, joukkueiden johtajiksi kolme komisariota, vahvuus joukkueissa oli 15 miestä. Toiminta oli salaista eikä edes toisille poliiseille kerrottu siitä.

Vuosikymmenen alussa liikenteessä kuoli yli 1100 ihmistä vuosittain. Presidentti Urho Kekkonen vaati vuoden 1973 uudenvuodenpuheessa parannusta tilanteeseen. Tieliikennelakeja säädettiin: ajovalojen käyttöpakko talvisin, yleinen 80 km/h nopeusrajoitus ja turvavyöt etuistuimille, rattijuoppouden promillerajat ja talvirenkaiden käyttöpakko. Valvontaa tehostettiin ja siten vakavat onnettomuudet saatiin laskemaan. Yhteistyö muiden viranomaisten ja yhteisöjen kanssa tiivistyi. Juhlapyhien suurissa operaatioissa toimi yhdessä katsastusmiehiä, tiepalvelun ja pelastustoimen viranomaisia sekä järjestöjen kuten Taljan (nyk. Liikenneturva) väkeä. Näyttävä tiedottaminen teki valvontaa tutuksi kansalaisille.

Tietokonepohjaiset keskusrekisterit saatiin Keskurikospoliissa (KRP) käyttöön. Niitä olivat moottoriajoneuvojen etsintärekisteri, etsintäkuulutusjärjestelmä, sormenjälkiluokitusjärjestelmä ja omaisuusrekisteri. Poliisipiireillä oli omat rekisterinsä. Ammattikunnan sisällä ajateltiin, ettei ”vanhan kaartin konstaapelilla” ollut riittävästi kokemusta valtavista automassoista, lisääntyneestä rattijuoppoudesta ja orastavasta huumausainerikollisuudesta. Täydennyskoulutus oli kiinni paikallisista poliisiyhdistyksistä, jotka kustansivat niitä jäsenilleen. Eläköityvän ikäluokan tilalle tuli entistä koulutetummat konstaapelit. Vuonna 1973 perustettiin Poliisin kurssikeskus, mihin myös naiset saivat pyrkiä ilman erivapauksia. Kurssikeskus siirtyi Tampereelle vuonna 1974 ja koulutti pian kaikki maan konstaapelit. Kokelaskoulutus kesti viisi ja miehistön kurssi kahdeksaan kuukautta.

Ensimmäisen kerran Suomessa järjestyspoliisit menivät lakkoon helmikuussa 1976. Tärkeimpänä syynä oli huonoksi koettu palkkaus. Päällystö ja rikospoliisi eivät olleet lakossa. Yli kaksi viikkoa kestäneessä työtaistelussa ei saavutettu asetettuja vaatimuksia.

Erityisturvaosasto eli Karhu-ryhmä. Monissa maissa erikoisryhmien nimet viittaavat vahvoihin eläimiin, tiikeriin, kobraan jne. Ryhmän johtaja Johan Rinne pohti osaston nimeä, kun ryhmä oli menossa linja-autolla tauolle vuoden 1973 Etykin ulkoministerien kokouspaikalta. Yksi miehistä lausui "Tuntemattoman sotilaan" Hietasta lainaten Vänrikki Stoolin Viapori-runoa: ”Valmistauttuka poja kualema kori, uskonno ja isänmaan pualest. Taas Suomen karhu elämöi, se nost kämmentäns ja löi.” Osaston nimeksi tuli näin Karhu.

Iranin shaahin vastaiset mielenilmaukset Helsingissä kesällä 1970 jäivät ihmisten mieliin suurten, kovaotteisten pidätysten takia. Käsirysy ja pamputus alkoivat, kun poliisi työnsi mielenosoittajia pois heille luvatulta alueelta. Poliisin toimista kanneltiin oikeusasiamiehelle. Helsingin poliisikomentaja lähti tapauksen jälkeen ennenaikaiselle eläkkeelle.

Poliisi Teknillisen korkeakoulun oppilaskuntarakennuksen Dipolin katolla ETYK-kokousta valmistelevan suurlähettiläiden kokoontumisen aikana keväällä 1973. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous kesällä 1975 oli ainutlaatuinen tapahtuma, johon kokoontui mm. 35 valtionpäämiestä. Turvatoimet olivat Suomessa ennennäkemättömän tiukat.

Ensimmäiset liukkaankelin harjoitusajot vuonna 1977. Lisääntyvä liikenne vaati poliiseja harjoittamaan myös omia ajotaitojaan eri olosuhteissa.

Liikenteen määrä ja onnettomuudet kasvoivat 1960-luvun kuluessa räjähdysmäisesti. Synkin vuosi oli 1972, jolloin tieliikenteessä menehtyi 1156 ihmistä.

Liikennevalot katujen risteyksissä lisääntyivät ja vinkkamiehet vähitellen poistuivat katukuvasta.

Raskaan liikenteen kuljetuksen tarkistusta. Etenkin puutavaran lastauksia ja vaarallisten aineiden kuljetuksia ryhdyttiin valvomaan toden teolla. Myös pienempien kuljetusten oikeat sidonnat varmistettiin.

Poliisimuotia 1970-luvulla. Konstaapeleilla päällä suositut nahkaiset kenttäpuserot, malli 1968.

Päihtyneiden henkilöiden häiriökäyttäytyminen on ollut kautta aikojen poliisin yleisimpiä hälytystehtäviä. Keskioluen myynnin vapautuminen lisäsi humalaisten määrää julkisilla paikoilla.

Konstaapelin arkea putkavahtina.

Poliisin täydennyskoulutusta vuodelta 1977. Tässä harjoitellaan lukkojen, ovien ja ikkunoiden avaamista.

Konstaapelit päivystyspöytien äärellä. Poliisille tuli käyttöön 1970-luvun kuluessa uusia tehokkaampia työvälineitä ja yhteisiä rekistereitä.

Ammuntaharjoitukset Santahaminan varuskunnan radalla vuonna 1977. Väkivallan uhka kasvoi poliisin ammatissa. Varsinkin huumausainerikollisilla aseiden määrä lisääntyi. Lisäoppia saatiin henkilökohtaisten aseisiin sekä tutustuttiin konepistooli- ja haulikkoammuntaan.

Poliisimuseo
Vaajakatu 2
337210 Tampere
+358 295 418 325
poliisimuseo(at)poliisi.fi